|
|
Vanhan hoidon uusi tuleminen
Yhdenlainen sairauskertomus
Television Einstein-ohjelmassa kerrottiin, että kananmunan kuoren voi liuottaa pois etikalla. Kahvinkeittimestä liuotetaan kalkkeutumat etikalla. Miksi etikka ei siis poistaisi kalkkikertymää myös minun olkapäästäni?
Keväällä oikea olkapääni herkesi araksi, niin että lopulta käsi ei tahtonut toimia oikein mihinkään suuntaan. Sain ajan omalääkärilleni tosi sujuvasti samaksi päiväksi, jolloin aloin sitä kysellä.
Omalääkärini säikähti käteni liikkumattomuutta sen verran, että passitti minut saman tien röntgeniin – jos olkanivel on vaikka poissa paikaltaan. Röntgeniinkin pääsin heti, ja saimme olkapääkuvat katsottavaksemme hetken kuluttua.
Nivel oli paikallaan ja muutoin hyväkuntoinen, mutta sinne oli syntynyt kalkkikertymä, joka hiersi jännettä, joka puolestaan oli ärtynyt siitä oikein tosissaan. Sitä rauhoitettiin kortisonipistoksella. Evästykseksi sain, että ota yhteyttä, jos kipu jatkuu.
Noin viikon kuluttua tuntu oli yhä sellainen, että halusin toisen sitä rauhoittavan pistoksen. Sain taas ajan terveyskeskukseen sujuvasti ja pyytämäni pistoksen. Samalla sain lähetteen fysikaaliseen hoitoon. Tällä kerralla evästys oli, että jos fysikaalinen hoito ei saa olkapäätä kuntoon, niin seuraava vaihe on leikkaus.
Korkeammalle tuolille
Sain Savikunnossa muutaman kerran hierontaa ja jumppaohjeita. Jossakin vaiheessa hoitajani oivalsi, että ”kun tämä nyt kerran tuntuu johtuvan väärästä työskentelyasennosta (matalalla penkillä istuen kädet ylhäällä näppäimistöllä), niin kokeilepa vaikka keittiötikkaita työtuolina”.
Kokeilin uutta kädet alaspäin -työasentoa ja sen hyväksi todettuani ostin työtuoliksi baarijakkaran, jonka korkeus on säädettävissä ja joka on hiukan jousitettu. Olkapää tuntui yhä paremmalta, mutta kalkkihan siellä kuitenkin säilyi, vaikka ei enää niin ärsyttänytkään.
Kansanradiosta kuultua
Sitten satuin kuulemaan yhtenä sunnuntaiaamuna kansanradiosta, kun soittaja kehui jotakin ”etikkahappoa ja galvaanista sähköä” olkapään kalkkikertymän poistamiseen. Aloimme yhdessä fysikaalisen hoitolani kanssa selvittää asiaa.
Tampereelta löytyi internetin avulla yksi vastaava hoitolaitos, joka tarjosi tuollaista etikkahappohoitoa. Yhteistyö toimi: saimme sen kautta tarkat ohjeet, kuinka hoito tulee tehdä. Ryhdyimme kokeilemaan.
Olkapäihini (molempiin saman tien, varmuuden vuoksi, jos vaikka toisessakin olisi kalkkia, kun sekin oli oirehtinut) kiinnitettiin anturit, joihin johdettiin 5 mA:n sähkövirtaa. Olkapään toisen anturin alla oli etikkahapolla kostutettu tyyny, toisen alla vedellä kasteltu tyyny.
Alkuun tällaisia 20 minuutin sähköistyksiä oli kolme kertaa viikossa, sitten kaksi ja lopulta vain yksi. Hoidon edetessä tuntui, että olkapäät eivät enää siedä tuotakaan virtamäärää ilman, että iho palaisi pienille rakkuloille. Niinpä virta pudotettiin 3 mA:iin. Sekin nipisteli vähän, mutta nyt iho säilyi ehjänä. Muita haittavaikutuksia hoidosta ei ollut.
Missä kalkki
Kahden kuukauden etikka- ja sähköhoidon jälkeen lähes kuusikymppiset olkapääni tuntuivat kuin uusilta. Voin jopa nukkua kyljelläni, pitkästä aikaa.
Pääsin myös otattamaan olkapäästä uudet röntgenkuvat. Kuvat vahvistivat sen, minkä olin jo tuntenut – kalkkia ei enää näkynyt. Omalääkärini mukaan: ”Aiemmin nähty lapaluun lateraalipuolella jännekalkkia, mitä ei tänään otetussa kuvassa nähdä lainkaan eli muutos on hävinnyt”.
Oloni tuntui aika onnelliselta. Tällä kokeilulla olin saanut ainakin lisäaikaa ennen leikkaussaliin joutumista. Nämä tilanteet myös osoittivat taas kerran, kuinka hyvin kaikki tällaiset palvelut toimivat Savitaipaleella. Toivottavasti viesti leviää: täällä on hyvä olla!
Antti Räsänen
kuvatekstit:
Olkapäästä otettu röntgenkuva paljasti vaaleana läikkänä näkyvän kalkkikertymän, joka oli röntgenhoitajan mukaan ”harvinaisen suuri”…
… ja jota ei enää näy etikkahappohoidon jälkeen otetussa kuvassa. |
 |
 |
|
